Musta lista

Kirjoitin alkuvuodesta CosmEthics-sovelluksesta, joka on mobiilitietopankki kosmetiikkatuotteiden ainesosista. Sovelluksen avulla voi kätevästi tarkistaa, onko tuote ”puhdas” eli sisältääkö se myrkyiksi laskettuja ainesosia tai vaikka sellaisia aineisosia, joille on allerginen. Alkuinnostuksen huumassa vietin tuntikausia (!) selaillen eri tuotekategorioita ja käymällä läpi omia kosmetiikkatuotteita.

Yllätyin pahasti.

Olen jo aikaisemmin kertonut, että siirryin toissakeväänä pahojen iho-oireiden vuoksi käyttämään lähes pelkästään luonnonkosmetiikkaa. Joitakin hyväksi kokemiani tuotteita käytin silti edelleen. Kun kävin järjestelmällisesti ihonhoitotuotteitani ja meikkejäni läpi, löysin muutamia mustalle listalle joutuvia tuotteita. Yleisemmin niissä oli käytetty myrkyiksi luokiteltavia parabeeneja (methylparaben tai propylparaben) tai formaldehydejä. Molempia käytetään säilyvyyden parantamiseksi ja molemmissa on havaittu syöpäriski. Esimerkiksi parabeeneista on löydetty linkki rintasyöpään. Parabeenien vaarallisuudesta keskustellaan kiivaasti, mutta mielestäni turvallisinta on välttää tuotteita, joihin niitä on lisätty.

Varsinaisesti ei myrkyllinen, mutta kuitenkin arveluttava ainesosakategoria, jota välttelen, on erilaiset muovit. Muovirakeita on käytetty esimerkiksi kuorintavoiteissa ja muovin eri muodoissaan on yleinen esimerkiksi tuuheuttavissa shampoissa tai maskaroissa.

Kävin siis järjestelmällisesti läpi kylpyhuoneen kaappeja ja vaikka *helpotuksen huokaus* suurin osa käyttämistäni tuotteista onkin turvallisia, niin keräsin silti pienen kassillisen poisheitettävää.

Kaikista pettynein olin kahteen luottomerkkiini: Dermalogicaan ja Label.m:ään. Dermalogica on onnistunut brändäämään tuotteensa niin puhtaiksi ja turvallisiksi, ja että ne sopivat kaikista herkimmälle iholle. Ja ovathan tuotteet hyviä. Mutta osassa on myrkkyjä.

Dermalogican Special Cleansing Gel sisältää methyl- ja propylparabeneja ja öljypohjainen Pre-Cleanse sisältää kolmea eri parabenia, jotka kaikki luokitellaan myrkyllisiksi. Kiva. Dermalogican kosteusvoiteet eli tuotteet, jotka jäävät pisimmäksi aikaa iholle, ovat onneksi puhtaita, mutta näiden yllätysten jälkeen en koske koko sarjaan enää. Ikinä.

My good opinion, once lost, is lost forever, sanoi herra Darcykin.

En itse asiassa ikinä tykännyt Lumenen silmämeikinpoistoaineesta ja käytin sitä jonkin aikaa paremman puutteessa. Mustalle listalle se joutui, kun kävi ilmi, että se sisältää ethyl- ja methylparabeenia.

Kiehl’sin supersuosittu kasvovoide ei jostain syystä ikinä sopinut iholleni, enkä käyttänyt purkkia loppuun. Säästin sen kuitenkin varmuuden vuoksi ja CosmEthicsissä surffaillessa huomasin, että siinä on parabeenien lisäksi myös formaldehydiksi laskettavaa imidazolidinyl ureaa, joka saattaa aiheuttaa allergisia reaktioita tai jopa syöpää. Formaldehydi on säilöntäaine, eikä tutkimusten mukaan herkkäihoisten tulisi käyttää kosmetiikkatuotteita, jotka sisältävät sitä.

Käytin vuosia kampaajani suosituksesta pelkästään Label.m:n tuotteita ja olin niihin todella tyytyväinen. Mikä pettymys olikaan huomata, että suosikkishampoossa oli sekä methyl- että probylparabeenia, samoin proteiinisuihkeessa, jota olen vuosien ajan suihkuttanut hiuksiini varmaan kymmenen litraa. Tuuheuttavassa shampoossa ei sinänsä ole mitään vikaa, eikä myrkkyjäkään, mutta siinä on käytetty muoviksi luokiteltavaa polyquaternium-7:ää. Roskiin.

Hiustuotteet ovat ongelmallisia, koska luonnonkosmetiikan puolella ei vielä ole kovin hyviä hiustuotteita. Tai niin luulin. Hiljattain Suomeen on rantautunut amerikkalainen Yarok, jota esimerkiksi Katja Kokko on ylistänyt. Mutta jos jollakulla on lisää hyviä vinkkejä, niin pyydän jakamaan! Etenkin muotoilutuotteiden löytäminen on vaikeaa. Juuri ennen CosmEthicsin lataamista olin ehtinyt ostaa pari lämpösuihketta, jotka myrkyllisistä ainesosista huolimatta aion käyttää loppuun, koska en käytä niitä edes viikoittain.

Ai meikitkin vielä?

Meikit ovat kasvoilla yleensä koko päivän, joten niiden kanssa olisin erityisen varovainen. Jouduin heittämään pois ainoastaan Makeup Storen poskipunan, josta pidin tosi paljon. Se sisälsi kolmea eri parabeenia ja kahta eri muovia. Lisäksi heitin pois mahtavasti brändätyn Babylipsin huulivoiteen, joka tosin oli muutenkin huono huulirasva, sekä Maybellinen peitevoiteen.

Dove on halpismerkki ja lähes kaikissa tuotteissa on jotain myrkyllistä. Doven deodorantissa on kuitenkin ”vain” muovia. Ja tietenkin alumiinia, jota en enää halua kehooni. Deodorantit ovat toinen ongelmallinen tuoteryhmä, koska niissä käytetyt alumiinit eivät periaatteessa ole laskettu myrkyllisten tuotteiden listalle, mutta joiden epäillään olevan yhteydessä esimerkiksi Alztheimerin kanssa.

En haluaisi alkaa hysteeriseksi, enkä alakaan, mutta aika paljon tämä harjoitus on avannut silmiäni. Seuraavaksi pitäisi siirtyä siivouskaappiin. Pesuaineet nimittäin sisältävät, jos mahdollista, vielä enemmän myrkkyjä. Siinä onkin sitten savottaa.

Vaikuttaako sinun ostokäyttäytymiseesi tuotteiden raaka-aineet? Käytätkö pelkästään luonnonkosmetiikkaa vai kelpuutatko synteettisiäkin tuotteita? Entä haittaako myrkylliset ainesosat?